torstai 25. huhtikuuta 2013

Koirut

Minulla on kaksi hauvaa. Tai tällä hetkellä ne asuu vanhemmilla, koska muutama vuosi sitten muutin omilleni ja en voinut koiria hoitaa täyspäiväisesti. Mutta siis, kaksi kääpiövillakoiraa. Ikää on kertynyt jo 15 vuotta ja se on paljon se. Olen yli puolet mun elämästä omistanut nuo kaksi karvapalloa ja ne on mulle tärkeimmät elämässä.


Hönttiäiset tuli meille talvella 1997 aikalailla yllättäen. Äidille oli tullut yksi nainen myymään yhtä koiranpentua ja keskusteluiden jälkeen päätimme ottaa. Kun kävimme hakemassa koiraa, niin joku perui oman pentunsa oston. Keskustelimme jälleen ja otimme koiralle kaveriksi siskon. Näin talouteen tuli kaksi neitiä lisää.

Villakoirat ovat todella helppoja koiria, kunhan löytyy energiaa jota käyttää niiden kanssa. Tykkäävät tempuista ja ovat todella fiksuja. Näin ensimmäiksi koiriksi ovat olleet aivan mahtavia. Varsinkin kun on ollut kaksi, niin ovat saaneet tuhlata energiaa myös toisiinsa.


Wilma oli alunperin siskoni koira, mutta kun sisko muutti pois kotoa, niin molemmat jäi minulle. Wimmu on arka, mutta tulinen paketti. Säpsähtää todella helposti ja menee piiloon, mutta sitten toisaalta on todella jääräpäinen ja ärhäkkä. Jonkun kumman syystä Wilma on myös vähintään kilon pienempi siskoaan, vaikka samanverran syövät ja liikkuvat.


Nelli on meikäläisen vauva. Iso möhkäle ja vähän hönö. Neiti on todella läheisyyden hakuinen ja rakastaa köllötellä mun vatsan päällä. Nelli arkailee enemmän vieraita koiria ja menee usein jalkojen taakse piiloon. Toisaalta rakastaa uusia ihmisiä (miehiä varsinkin) ja antaa rauhassa rapsutella.

Onkos teillä lemmikkejä? Mikä niissä on se aivan paras juttu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pyrin aina vastaamaan viesteihin. Rakentava palaute on kiinnostavaa.