Ennen kuin muutin omaan kämppään, niin yritin kovasti kasvattaa viherkasveja. Mutta jotenkin ne aina kuoli vähän ajan päästä. En tiedä mikä siinä oli. Sitten omassa kämpässä kasvit alkoivat pysyä paremmin hengissä. Kyllähän niitä aina välillä menettää, mutta nykyiset tapaukset ovat muutama jo muutaman vuoden vanhoja.
Tämän juorun olen kaverin kasvustosta noukkinut. Häkissä saa oksat rauhassa riehua ja ei tarvitse pelätä että katkeaa. Juoru on sellainen kasvi, että sitä saa aika julmasti kohdella että se kuolee. Kriittisemmät hetket on istutuksen jälkeen muutaman kuukausi, mutta sen jälkeen aika onnellisesti se kasvattaa itseään. Auringosta juoru tykkää, joten varjopaikat ei ole sen juttu.
Saintpaulia/Paavalinkukka vie minulta hermot. Tämä yksilö on onneksi vielä hengissä, mutta jostain kumman syystä mulla kuolee nämä puolen vuoden sisään ostamisesta. Tämä alkaa nyt olemaan muutaman kuukauden ikäinen, joten elättelen toiveita. Paavalinkukkaa ei kannata pitää suorassa auringonvalossa, jos haluaa sen vielä kukkivan. Ja tätä kukkaa ei saa kastella suoraan multaan, vaan aluslautasen kautta.
Peikonlehti on upea kukka. Se kasvaa hurjaa vauhtia ja sen takia siihen on hyvä rakentaa tukipuu. Omani ostin joskus Anttilasta, mutta tuollainen on helppo myös itse rakentaa. Peikonlehti on yksi niistä kasveista, johon voi uhrata hieman enemmän aikaa halutessaan. Itse pyyhin kasvin lehdet välillä kostealla liinalla, jotta ne ei pölyty liikaa. Kasvin voi välillä suihkuttaa kunnolla suihkussa, jolloin sen saa kunnolla kukoistamaan.
Aasinkorva on myös helppohoitoinen. Ensin ajattelin että annan kysyisen tapauksen vaan kuolla pois tilanpuutteen takia, mutta eihän tuo kuollut. Joten sitten pelastin sen uuteen paikkaan ja nyt vaan jatkaa kukoistustaan. Köynnöskasvina se on hyvä laittaa paikkaan jossa se saa rauhassa kasvattaa itseään.
Anopinkieli on sellaisen kasvi, joka unohtelee kastelemisen. Tätä tapausta kastellaan todella harvakseen, ja mullan tulee kuivahtaa aina kasteluiden välillä. Itselläni homehtui ainakin ensimmäisellä kerralla kasvi. Nykyään annan olla kaksi viikkoa kasteluiden välissä.
Ihmepensas on nyt se minun haasteeni kukkien saralla. Itseasiassa tätä kirjoittaessani huomasin että olen juuri hoitanut kukkaa väärin. Eli kasvi vaatii paljon valoa ja kun alalehdet alkaa varisemaan, niin kastelua tulisikin vähentää, ei lisätä (jota minä olen tehnyt). Todella kaunis kasvi, kun lehdet pääsevät väriloistoonsa. Haasteellinen, mutta sen arvoinen.
Saniainen on ikuinen haaste. Se ei tykkää kuivuudesta ja turhasta valosta. Tällä hetkellä kukka on liian valoisalla paikalla, mutta odottelen ilmojen lämpenemistä, jotta saan kukkia parvekkeelle. Tätä kukkaa kannattaa suihkutella parin päivän välein, jotta lehdet ei ala kuivumaan.
Traakkipuuni on upea. Olen ylpeä tästä tapauksesta. Kastelen kasvia harvakseltaan, mutta sumuttelen vähän väliä. Lehtienpäät kuivahtavat helposti, mutta silloin otan ne tapaukset heti pois.
Kaikkia kukkasia sumuttelen muutaman päivän välein, sillä asunnossa haihtuu vesi todella nopeaa. Samalla huoneiston ilma raikastuu, kun kukat saavat tehdä työtään.
Onkos teillä jo vihersormet hyysyämässä lämpimiä ilmoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pyrin aina vastaamaan viesteihin. Rakentava palaute on kiinnostavaa.