Saga saapui taloon!

Kuten aikaisemmin kerroin, niin minulle tuli uusi koiranpentu. Siksipä on ollut vähän hiljaista blogin saralla, kun on pitänyt tunnin välein käydä ulkona ja sitten tuli tuo joulu tms muuta selitystä.

Mutta nyt vähän neidistä.

Saga syntyi 23.10.2013. Hän tuli vähän yllättäen, kun kasvattaja huomasi minun olevan kiinnostunut koirasta (koska vanhat oli juuri nukkuneet pois) ja tarjosi pentua. Hänelle oli syntynyt neljä kääpiö- ja keskikokoisenvillakoiran pentua ja olisi yksi tyttö tarjottavana minulle. Ensin olin ajatellut pitäväni pidempää taukoa, mutta muutaman päivän jälkeen huomasi, ettei elämä ole mitenkään järkevää ilman koiraa. Joten otin tarjouksen vastaan ja 21.12.2013 käytiin pohjosesta noutamassa neiti.

Matka oli aika pitkä junalla (5.5h) ja meitsi päätti fiksuna lähteä suoraan yövuorosta matkaamaan joululiikenteeseen. Nukuin ehkä 15 min, koska meidän oli laitettu lapsivauvuun, joten ei ollut hiljaista.

Sisarukset pötköttivät ihanasti kasassa, ja teki pahaa ottaa Saga sieltä mukaan.

Hyvin väsynyt, mutta onnellinen uuden hauvan omistaja. Saatiin paluu matkalla levittäytyä nelinpaikkaan kahdestaan äidin kanssa. Se oli ihan hyvä, sillä neiti tykkäsi kävellä välillä.

Ekat päivät meni leikkien ja tutustuen toisiinsa. Energiaa on kuin pienessä kylässä, mutta toisaalta väsyy myös todella nopeasti. Pientä totuttelua vaatii, sillä ei nuo vanhukset olleet näin energisiä. Samalla pitää taas muistella kamalasti miten sen pennun kanssa tuli toimia. Mutta ihan hyvin on mennyt. 

Saga luultavasti kasvaa keskikokoiseksi, koska on jo nyt 3 kiloa ja säkä on melkein kääpiön luokkaa.

Joulukuvan ottaminen oli haaste, koska tonttulakki oli ihanaa syötävää.

Neiti on melkein sisäsiisti jo, kiitos usein ulkona juoksemisen. Öisin tarvii enää käydä kerran/pari ja Saga kyllä herättää jos on tarve mennä ulos. Eka trimmaus onnistui hämmästyttävän hyvin, kun ottaa huomioon että en ole itse ikinä trimmannut. Oli pakko siistiä kuono, kun ruoka jäi partaan. Ja ruoka kelpaa hyvin, että eiköhän iso hauva hänestä kasva. Olen haaveillut agilityn aloittamista, mutta ei tässä ekan vuoden aikana sitä vielä pääse harrastamaan. Kova on pomppimaan, tykkää leikkiä ja juosta. Tästä meidän yhteinen matka alkaa.

arvonta Super Sheltillä

Super Sheltillä on hurttamainen arvonta, joten kannattaa osallistua!

http://rudolfthesuperdog.blogspot.fi/2013/12/hurttamainen-joulu-arvonta.html 

Lumenen BB ja Isadoran meikkivoide

Garnierin bb-voide loppui ja totesin että haluan kokeilla jotain toista ihan vertailun vuoksi. Tutkin hieman hyllyjä ja jotenkin Lumenen BB-cream Bright now vetosi minuun. Ensiksi huomasin koostumuksen eron. Lumenen oli nestemäisempää ja jotenkin täyteläisempää. Sitä voisi hädässä käyttää ihan pelkästään, koska se riittää peittämään pahimmat epätasaisuudet. Kosteutus on aivan ykköslaatua. En välttämättä tarvitsisi alle ollenkaan rasvaa, ellei olisi nyt pakkaskelit. Kesäisin toimisi ihan hyvin ilman kasvorasvaa. Olen tykästynyt.

Alelaarista ostin Isadoran Light touch-meikkivoidetta. Ensinnä mun piti ravistaa purkkia kunnossa, koska nähtävästi oli ollut hyllyllä jo pitkään ja aluksi sieltä tuli vain litkua. Tämä toimii ihan ok bb-voiteen kanssa. En laita tuotetta aivan kamalasti, koska jotenkin siinä on liian oranssin vivahteinen pigmentti mun iholle. Varsinkin kun nyt on alkanut ihosta katoamaan auringon tuoma väri. Voi olla että joudun luopumaan tuosta jossain vaiheessa talvea ja kaivamaan sitten keväällä takaisin. Mutta ihan ok tuote, mutta ei nyt mitenkään maailmaa mullistava.

Onko teillä kokemuksia näistä?

Kampaajalla taas

Päätinpä yllättäen käydä kampaajalla. Olin menettämässä hermot painavaan lättänään tukkaan, jolle ei voinut tehdä mitään kivaa. Viime kerralla kun kampaaja ei yhtään ohentanut tukkaa, niin sehän painoi mielettömästi. Joten menin sitten kampaajalle itkemään asiaa. Tällä kertaa ei ollut mukana esimerkkikuvaa (koska extemporee reissu), mutta kampaaja ymmärsi minua täydellisesti. Nautin kun ohennussakset kävi ja nyt tuntuu kuin olisi lähtenyt kilo painoa päästä.

Nyt kelpaa taas laitella tukkaa.

Lahja hiuksilleni

Viimeisimmän hiustenvärjäyksen jälkeen mun hiukset kuivahti. Ihan kunnolla. Hiustenpesun jälkeen ne oli takkuinen pallo takaraivossa, jota sai sitten tapella auki muutaman minuutin. Joten päätin marssia kampaamoon ja pyytää jotain tehohoitoa niihin. Mulla annettiin käteen Schwarzkopfin Moisture Kick. Se on hiuksiin jätettävä hoitoaine jonka tulisi kosteuttaa kuivaa haperoa. Ja näinhän siinä kävi! En enää halua tästä luopua. Tukka selkiytyy paljon helpommin ja muutaman viikon käytön jälkeen huomaan tukan olevan kosteampi ja vähemmän sähköinen.

Suosittelen siis todella tätä tuotetta jos on ongelmia kuivan hiuksen kanssa.

Nyt minulla on uusi ongelma eli rasvoittuva tukka. Pipokausi ja pakkaset toi mukanaan kutiavan päänahan ja rasvoittumisen. Olen sille jot tilannut shampoon, joten katsoo miten sen kanssa käy.

Tienristeys

Nyt on pakko vain todeta että mulla ei riitä aika tähän blogiin niin paljon kuin haluaisin. Kesän jälkeen olen yrittänyt kovasti pitää tätä yllä, mutta kuten ehkä olette huomanneet, niin olen onnistunut siinä huonosti. Asukuvia en kerkeä ottamaan ja usein ne unohdan. Joten tulen hieman muuttamaan tätä blogin sisältöä. Teen edelleen tuotearviointeja, kirjoittelen tapahtumista, laittelen joskus asukuvia ja sitten mukaan tulee jotain uutta.

Kuten kuva voi vihjata, niin minulla on tulossa koiranpentu. Minun rakkaat ja ihanat vanhukseni jouduttiin lopettamaan marraskuun lopulla, koska niiden terveys ei enää ollut koiranelämään sopivaa. Ja muutaman viikon jälkeen huomasin että elämääni tarvitsen koiran. Pakko saada joku luotettava seuraksi ja ulkoiluun pakottamaan. Joten joulukuun 21. tulee minulle pieni Saga-neiti

Luultavasti tulen sitten hänen vaiheistaan täällä kirjoittamaan. 

Ja tässä toinen ajan syöjä. Tuossa on vasta pieni määrä taustakirjallisuutta gradua varten. Joten siihen joudun antamaan aikaani paljon, jotta valmistuisin joskus. 

Muutos on myös siinä että en nykyään tee päivityksiä tiettyinä päivinä ja tasaisin ajoin. Teen kun minulla on aikaa, koska haluan tykätä kirjoittaa tänne, enkä tehdä sitä pakosta kiireessä. Vähintään kerran viikossa tulee jotain. Mutta kiitoksia teille lukijoille kestämisestä! Tällä jatketaan.

Talvikynnet

Tälläistä tällä kertaa. Ostin apteekista uuden ihanan siniset ja oli pakko päästä kokeilemaan. Näin joulukuun alun kunniaksi laitoin kaveriksi vähän hilettä, jonka ostin Seppälästä.

Juhlamekkoa

Viime viikonloppuna kävin juhlimassa nuoren herran synttäreitä. Olin juuri samalla viikolla löytänyt kaapistani mekon, jota oli vain kerran käyttänyt. Tarkoituksena oli kaventaa se, mutta aina nuo projektit jää roikkumaan. Joten otin vyön käyttöön ja helppo mekon kavennus.

Mekko Pick Point

Vyö eBay

Sukkahousut Lindex

Kaulakoru kaverilta

Olla nörtti

Lupailin jo aika sitten tekstiä siitä millaista on olla nörtti. No tässä tulee.

Mä olen aina fanittanut jotain ja kun fanitan, niin teen sen sitten asenteella. Ensimmäinen asia mitä muistan fanittaneeni on ollut Spice Girls.

Mä olin aivan sekaisin kyseisestä bändistä ja onneksi en ollut ainut. Seinäni oli oikeasti tapetoitu Spaissari-julisteilla, mulla oli monta bändipaitaa, pukeutumisvinkkejä otin bändin jäseniltä, kappaleet osasin ulkoa ja jopa ne tanssit (osan muistan edelleen ulkoa). Henkeen ja vereen olin aina bändin puolella ja mulla oli Spaissari-kansio, jossa oli lehtileikkeitä, tarroja tms. Pieni omaisuus meni oheistuotteisiin. Kun Spice Girls hajosi vuonna 1998 Suomen keikan jälkeen, niin kyllä harmitti vietävästi. Sen jälkeen seurasin bändin sinkku-uria ja Melanie C on edelleen kuuntelulistalla.

Silloin huomasi että jos on joku asia mihin on intohimoisesti paneutunut, niin on aina ihanaa löytää toveri jonka kanssa jakaa sitä intohimoa. Minulla oli silloin kaveri, jonka kanssa opeteltiin ne tanssit, kateltiin konsertteja ja puhuttiin bändistä. Fanittaminen on eräänlaista nörttiyttä. Eihän sitä etsi tietoa aiheesta, johon ei ole mitään intohimoa. Ja syytän tästä kaikesta Spaissareita.

Meni monta vuotta että pääsin mukaan fantasian maailmaan. En oikein muista fanitinko mitään erityisesti Spice Girlsin jälkeen. Tykkäsin kovasti Shakespearesta (ja edelleen rakastan), jonka johdosta oikeastaan ajauduin Harry Potter-faniuteen. Olin juuri nähnyt Kenneth Branghtin filmatisoinnin Hamletista ja olin rakastunut kyseiseen näyttelijään. No katsos, joku hassu elokuva kuin Harry Potter ja Salaisuuksen kammio sisälsi tuon näyttelijän. Katsoin ennen kyseistä leffaa myös sarjan ensimmäisen osan ja voinen sanoa olevani vähän pihalla. 

Mutta jotenkin ihastuin Salaisuuksien kammioon ja päätinpä ihan mielenkiinnosta lukea olisiko Lucius Malfoysta enemmän kirjoissa. Ja sitten sille tielle jäin. 

Mitä sille tiellä jääminen on tarkoittanut mun elämässä?

1. Larppaus

Aloitin larppauksen vuonna 2004. Enimmäkseen pelailin Harry Potter aiheisia pelejä, ja se passasi mulle hyvin. Miksi jäin larppaamaan ja jatkan edelleen. Suurin syy on ne muut ihmiset. On aina mahtavaa kun pääsee jakamaan faniutta ja harrastustaan muiden kanssa. Koska pelaajia on hyvin erilaisista taustoista, niin porukasta löytyy kyllä monenlaista ihmistä. Voisin sanoa että suurin osa kavereistani on tällä hetkellä löydetty tämän harrastuksen piiristä. Loitsun kantamasta ja sen vaikutuksesta ei oikein voi käydä depattia kuin toisen larppaajan kanssa. Myöskään tappelua siitä onko ruuan autenttisuus pelille mitenkään tärkeä asia, on huono käydä ulkopuolisen kanssa. Mä olen tavannut niin paljon erilaisia ihmisiä tässä harrastuksessa, että olen välillä hämmästynyt itsekkin. Mahtava harrastus.

2. Fanius

Kuten Spaissari esimerkistä käy ilmi, niin mä fanitan usein aika intensiivisesti. Jos löydän jotain mistä tykkään kovasti ja olen kiinnostunut, niin kyllä käytän energiaa saadakseni lisää tietoa siitä. Harry Potterit luin, katsoin leffat, liityin Vuotava noidankattila sivustolle, kävin faninäytöksissä, larppasin, hommasin kamalasti fanitavaraa, keskustelen mielellään aiheesta... Jos huomaan jossain fanittamani asiaan liittyvän jutun, niin kyllä osoitan jotain kiinnostusta. Jos toisessa sarjassa vitsaillaan toisen sarjan aiheilla, niin pienet nörttiaivoni huutavat "HIH". Tumblr on tällä hetkellä vain nostanut muutaman sarjan faniuden miellettömyyksiin, koska siellä sitä levitetään. 

3. Puhe

Tämä on hauska juttu. Jotenkin välillä tuntuu että nörteillä on oma kielensä. Se koostuu referensseistä kirjoihin, leffoihin ja sarjoihin. Joskus jollain harrastajaryhmällä saattaa olla oma sanastonsa, ammattikieli. Kyllä autoilijat tietävät auton osien nimet, mutta autoista tietämätön vaatii enemmän selitystä sille mikä on pölykapseli.

Nörtit ymmärtävät taas jotkut lauseet hyvin erilailla kuin ne saattava muille kuulostaa, tai tuovat lisäsisältöä. Jos sumulla sanon että ankeuttajat lisääntyvät, niin Potterinsa lukenut ymmärtää mihin viittaan (kun kirjoissa on ankeuttajia, niin on sumuista). Samoin jos sanon sumulla, että nyt pitäisi olla mukana suolaa ja rautaa, niin Supernaturalia katsonut tajuaa minun viittaavan kummitusten karkoittamiseen. Minulla on myös yksi kaveri jonka kanssa ei tarvi edes sanoa lauseita loppuun, kun puhumme "nörttiä". Ymmärrämme nopeasti mihin toinen on viittaamaassa ja usein lauseet loppuvat yhteiseen "OMG MÄ NIIN TIIÄN JOO HII!"

4. Materiaa

Voi sitä materian määrää. Mulla on yli 200 dvdtä, mieletön määrä cdtä, pikkusälää hylly täynnä, kirjoja, paitoja, laukkuja, koruja, taikasauvoja, kangasmerkkejä... Mulla on melkein koko ajan menossa projekti "kerää jostain tv-sarjasta kaikki kaudet". Sain juuri kerättyä Supernaturalista kauteen 6 asti, Star Trek Next Generation on käynnissä (vasta kaksi kautta), Hovimäestä eka kausi on vasta ja nyt haluisin kerätä kaikki Doctor Whot ja Uudet Sherlock jaksot. 

5. Cosplay/Conit

Laitan tämän erikseen larppauksesta, koska on hyvin erilainen asia. Cosplay on antanut minulle taas toisenlaisia tuttavuuksia. On hienoa tavata ihmisiä, jotka haluavat tulla puhumaan siitä miksi olet pukeutunut. Conit ovat myös hyvin erilaisia tapahtumia verrattuna larppeihin. Ihmiset ovat todella innoissaan coneissa ja hypetyksen määrä on mieletön. Siellä on myös ihan kaikenlaista porukkaa ja pääsee juttelemaan monenlaisista näkökulmista. Kun olen muutaman kerran myös pitänyt ohjelmaa coneissa, niin sitäkin kautta saanut sitten tutustua ihmisiin ja saada uusia mielenkiintoisia ajatuksia aiheista jotka on ollut itselle tuttuja. Cosplay on myös hyvin haastava harrastus, jos sitä ottaa edes vähän vakavissaan. Mä en pyri itse täydelliseen yhdennäköisyyteen esikuvan kanssa, mutta haluan kuitenkin että saan toteutettua oman mielikuvani. Onhan se hassua välillä metsästää ympäri kaupunkia kromimaalia, jotta saa maalattua yhden propin yhteen coniin.

Mitä siis nörttinä olo tarkoittaa? Se tarkoittaa että joka päivä mun elämässä on yhtä sarjojen, kirjojen ja leffojen sekamelskaa. Mua ei haittaa aloittaa yhtäkkiä keskustelua Taru Sormusten Herrasta-kirjan ja leffojen eroista, tai miten Hobitti elokuvia voi tulla 3, kun ensimmäinen leffa kävi melkein puolet kirjasta jo läpi (joka on muutenkin lyhyt kirja). Mua ei hävetä kulkea kaupungilla paita päällä jossa on iso kuva Lokista. Hihittää junassa kun näen Lucius Malfoyn näköisen miehen. Aloittaa keskustelua täysin tuntemattoman kanssa, vain koska sillä on rusetti/solmuja ja päässään fez. Voin laittaa rahaa siihen että saan juuri oikeanlaisen kaulahuivin korpinkynnen koulupukuun, koska no... Se on sitten kiva koriste-esine.

Muotimaailman omituisuudet: Huomioliivit

Huomioliivi, heijastinliivi... No se mitä näkee kaupungin työntekijöiden päällä työmaalla.

Tämä. Keltainen liivi, jossa on hassut raidat. Ei mitenkään houkutteleva tai muutenkaan viehättävä, mutta on muuten todella tärkeä hengenpelastaja varsinkin Suomen pimeinä syys/talviöinä.

Katselin Elle accessories lehteä ja huomasin jotain omituista. Huomioliivi löyty "Ellen tyyli" sivustolta. Ensin nauroin, mutta sitten katselin tarkemmin netin valikoimaa.

Jestas! Jotain omituisen hyvää! Huomioliivejä ja sen näköisiä, että niitä voisi vaikka pitää päällään. Itse ihastuin aivan täysin tähän virtaukseen. Koska heijastin saattaa jäädä välillä piiloon ja varsinkin pyöräillessä sitä toivoo että näkyisi mahdollisimman pitkälle, niin heijastinliivi on kyllä pakko hankinta. Ja kun sitä on sitten vaihtoehtoja sen saralta! En nyt lähtisi ehkä illanviettoon heijastinliivi päällä, mutta ulkoillessa kyllä! Tästä tykkään!

Biozell Hoitoneste

Ostin jokunen aika sitten alennuksesta Biozellin Hoitonesteen. Ideana on laittaa nestettä päänahkaan päivittäin. Sen tulisi vähentää hiusten katkeilua, vahvistaa hiuspohjaa ja hilseilyn tulisi vähentyä. Testasin, koska aina syksyisin kärsin noista kaikista.

En oikein osaa sanoa toimiko se, vai tottuiko päänahkani jo kylmään ilmaan. Laittelin nestettä aamulla tukkaan ja tuntui että sen jälkeen tukasta tuli raskas ja likainen. Koska ainetta tuli hieroa päänahkaan, niin tukka rasvoittui siitäkin. Nestettä oli todella vaikea annostella ja nesteenä sehän valui niskaa pitkin selkään tai otsalta poskille. Viikon jälkeen en enää jaksanut laittaa päivittäin ja nyt olen luopunut siitä kokonaan. En todellakaan voi sanoa toimiko, koska en ainakaan viikon aikana huomannut suurta eroa entiseen. Koska tukka oli likaisen oloinen koko ajan.
Ainakin hiustenlähtö väheni runsaasti, joten ehkä se siihen auttoi. Mustassa tukassa kyllä näkyy vielä ainakin "likatukka" päivinä hilsettä (joka on normaalia). En kyllä käyttää tuotetta enää niinä päivinä, kun tukan pitäisi pysyä puhtoisena ja siistinä. Ehkä voisin laittaa välillä kun on kotipäivä edessä.

Mummoni villapaita

Mummon perinnöistä otettu villapaita on kyllä yksi lemppareistani. Harmittaa vaan että hihat ovat 3/4, joten kylmällä ilmalla kädet jäätyy. Se on ihanan kulunut, lämmin, mutta viileä, ja siinä on jotain historiaa. Ja on kaiken lisäksi käsityötä (en tiedä kuka on tehnyt). Paitaa olen tykännyt koristella rintakoruilla, joka tuo asuun mielenkiintoa. Tänä päivänä päätin ottaa matkaan pienen pöllökorun. Minulla on kasa erilaisia eläimiä rintakoruina (samaa tyyliä). En vain muista mistä niitä on ostettu, koska olen ne saanut joskus pienenä. Mutta ne on ihanan piristäviä ja leikkisiä.

Paita mummon

Toppi  H&M

Housut Lindex

Kokeilin myös ponnaria tukkaan. Niskassa oleva ponnari pysyi hyvin kiinni ja ei lähtenyt tukka karkuun missään vaiheessa. 

Thor 2 tyyli

Löysinkin kunnon asukuvat Thor 2 - Dark World ensi-illan puvusta. Olivat jääneet vaan kameraan vielä.

Paita eBay

Kauluspaita ja housut H&M

Kravaatti kirpputori

Hain puvussa vähän Loki henkisyyttä. Loki-cossini sisälsi samoja vaatteita kuin tuo. Kaulahuivia käytin sitten ulkona, koska en vielä lähtiessä ollut varma ottaisinko sitä edes mukaan (koska pelkäsin sen pudottavani kuitenkin jonnekin). Rakastan tuota t-paitaa ja musta tuntuu että tulen sen kuluttamaan loppuun.

Thor 2

Thor 2 - Dark World tulla tupsahti elokuvateattereihin huomaamatta 30.10. Petyin kovasti Finnkinoon tämän elokuvan suhteen. Ei edes kunnon ensi-iltaa, vaan ensimmäinen näytös oli klo 12. No koska elokuva tulee olemaan osa elämääni seuraavan vuoden gradun takia, niin halusin heti päästä sen katsomaan. Sain mukaani muutaman Marvel-fanin ja käytiin katsomassa 30.10. klo 18 näytöksessä. Yllätys näytöksessä oli suuri. Kyseessä taisi olla epävirallinen ensi-ilta/faninäytös, koska reagointi kohtauksiin oli hyvin fanimaista. Olen käynyt katsomassa Harry Potter-elokuvia faninäytöksissä ja tunnelma oli Thor-elokuvassa hyvin sama. Ihmiset taputtivat, nauroivat, kiljahtelivat sopivissa kohdissa.

Tietenkin Loki-fanina panostin pukeutumisen suhteen vihreään ja kultaan. Kynnet lakkasin teeman mukaan. Ja lakat pysyivät ihmeen hyvin. Yli viikon pysyivät kunnossa.

Takki Pikku Pariisi

Kaulahuivi Etsy

T-paita eBay

Kauluspaita H&M

Housut H&M

Kengät DinSko

Otin yhteiskuvan Lokin kanssa! Ihana juliste, jonka ottaisin mielellään seinälleni. 

Pahoitteluni

Olen pahoillani että olen nyt ollut yllättävällä tauolla. Jouduin puolitoista viikkoa sitten luopumaan koiristani ja sitten menikin elämä ihan uusiksi. Gradu painaa päälle tässä vielä ja töitäkin on nyt yllättävän paljon. Sitten olenkin saamassa uuden toverin tuossa joulukuussa! Apua miten paljon kaikkea!

Lupaan palata ruotuun ensi viikolla! Tämä viikko menee juostessa gradun takia, joten en vaan kerkeä laittamaan tänne mitään järkevää. Mutta jos jää aikaa, niin päivittelen tänne. 

Ei siis mitään liian vakavaa. Olen hengissä ja voimissani.