Huh kiirettä

Viime viikot on ollut kiirettä ja sairastelua. Ensin olin kipeenä viikon verran, damn that flunssa! Voin sanoa että kuumeessa koiran lenkittäminen on tuskaista. Sitten tulikin Frostbite (josta voitte lukea täältä). Nyt on ollut töitä ja koiruuden kanssa juoksemista. Pentu kasvaa ja vaatii enemmän huomiota. Saga kun vielä sai korvatulehduksen, niin sitä on tullut hoidettua. Mutta tässä vähän väliaika kuvia. Pian takaisin blogin pariin

Saga saapui taloon!

Kuten aikaisemmin kerroin, niin minulle tuli uusi koiranpentu. Siksipä on ollut vähän hiljaista blogin saralla, kun on pitänyt tunnin välein käydä ulkona ja sitten tuli tuo joulu tms muuta selitystä.

Mutta nyt vähän neidistä.

Saga syntyi 23.10.2013. Hän tuli vähän yllättäen, kun kasvattaja huomasi minun olevan kiinnostunut koirasta (koska vanhat oli juuri nukkuneet pois) ja tarjosi pentua. Hänelle oli syntynyt neljä kääpiö- ja keskikokoisenvillakoiran pentua ja olisi yksi tyttö tarjottavana minulle. Ensin olin ajatellut pitäväni pidempää taukoa, mutta muutaman päivän jälkeen huomasi, ettei elämä ole mitenkään järkevää ilman koiraa. Joten otin tarjouksen vastaan ja 21.12.2013 käytiin pohjosesta noutamassa neiti.

Matka oli aika pitkä junalla (5.5h) ja meitsi päätti fiksuna lähteä suoraan yövuorosta matkaamaan joululiikenteeseen. Nukuin ehkä 15 min, koska meidän oli laitettu lapsivauvuun, joten ei ollut hiljaista.

Sisarukset pötköttivät ihanasti kasassa, ja teki pahaa ottaa Saga sieltä mukaan.

Hyvin väsynyt, mutta onnellinen uuden hauvan omistaja. Saatiin paluu matkalla levittäytyä nelinpaikkaan kahdestaan äidin kanssa. Se oli ihan hyvä, sillä neiti tykkäsi kävellä välillä.

Ekat päivät meni leikkien ja tutustuen toisiinsa. Energiaa on kuin pienessä kylässä, mutta toisaalta väsyy myös todella nopeasti. Pientä totuttelua vaatii, sillä ei nuo vanhukset olleet näin energisiä. Samalla pitää taas muistella kamalasti miten sen pennun kanssa tuli toimia. Mutta ihan hyvin on mennyt. 

Saga luultavasti kasvaa keskikokoiseksi, koska on jo nyt 3 kiloa ja säkä on melkein kääpiön luokkaa.

Joulukuvan ottaminen oli haaste, koska tonttulakki oli ihanaa syötävää.

Neiti on melkein sisäsiisti jo, kiitos usein ulkona juoksemisen. Öisin tarvii enää käydä kerran/pari ja Saga kyllä herättää jos on tarve mennä ulos. Eka trimmaus onnistui hämmästyttävän hyvin, kun ottaa huomioon että en ole itse ikinä trimmannut. Oli pakko siistiä kuono, kun ruoka jäi partaan. Ja ruoka kelpaa hyvin, että eiköhän iso hauva hänestä kasva. Olen haaveillut agilityn aloittamista, mutta ei tässä ekan vuoden aikana sitä vielä pääse harrastamaan. Kova on pomppimaan, tykkää leikkiä ja juosta. Tästä meidän yhteinen matka alkaa.

Tienristeys

Nyt on pakko vain todeta että mulla ei riitä aika tähän blogiin niin paljon kuin haluaisin. Kesän jälkeen olen yrittänyt kovasti pitää tätä yllä, mutta kuten ehkä olette huomanneet, niin olen onnistunut siinä huonosti. Asukuvia en kerkeä ottamaan ja usein ne unohdan. Joten tulen hieman muuttamaan tätä blogin sisältöä. Teen edelleen tuotearviointeja, kirjoittelen tapahtumista, laittelen joskus asukuvia ja sitten mukaan tulee jotain uutta.

Kuten kuva voi vihjata, niin minulla on tulossa koiranpentu. Minun rakkaat ja ihanat vanhukseni jouduttiin lopettamaan marraskuun lopulla, koska niiden terveys ei enää ollut koiranelämään sopivaa. Ja muutaman viikon jälkeen huomasin että elämääni tarvitsen koiran. Pakko saada joku luotettava seuraksi ja ulkoiluun pakottamaan. Joten joulukuun 21. tulee minulle pieni Saga-neiti

Luultavasti tulen sitten hänen vaiheistaan täällä kirjoittamaan. 

Ja tässä toinen ajan syöjä. Tuossa on vasta pieni määrä taustakirjallisuutta gradua varten. Joten siihen joudun antamaan aikaani paljon, jotta valmistuisin joskus. 

Muutos on myös siinä että en nykyään tee päivityksiä tiettyinä päivinä ja tasaisin ajoin. Teen kun minulla on aikaa, koska haluan tykätä kirjoittaa tänne, enkä tehdä sitä pakosta kiireessä. Vähintään kerran viikossa tulee jotain. Mutta kiitoksia teille lukijoille kestämisestä! Tällä jatketaan.

Kipeenä lomalla

No tietenkin tulin kipeäksi lomalla. En arvosta. Mun immuniteettitaso on olematon ja saan kaikki flunssat heti kun joku flunssainen edes kävelee mun ohi. Ärsyttävää. Olen siis kaksi päivää vaan maannut sohvalla ja katsonut Doctor Whota ja leffoja (the Deep Blue Sea oli ihana (ei se Harlinin) ). Ehdin ennen sairastumista käydä hoitamassa siskon hauvaa, Aatua.

Hassuja kuvia sain ja vähän ruhjeita, koska kahden kääpiövillakoiran omistajana isomman koiran kanssa oleminen vaatii vähän enemmän massaa. Ja kun meitsin koirat on sen 16-vuotiaita ja Aatu vasta 1.5 vuotta, niin energiantaso oli vähän erilaiset. Jos kiinnostaa tietää enemmän Aatusta, niin tästä voi lukea.

Nyt jatkan kuumeen poistamista Tohtorin avulla.

The Deep Blue Sea. Suosittelen katsomaan jäätelön ja nenäliinapakkauksen kera.

Koirut ja kesä

Koiran omistajat huomio! Nyt on kesä, jos ette ole huomanneet. Voin luvata että ainakin teidän karvaturrit ovat sen huomanneet. Pieniä vinkkejä ja muistutuksia näin helteille!

1. Tämä on tärkein!! ÄLÄ JÄTÄ KOIRAA AUTOON! Jos on pakko jättää, niin sitten ikkunat (huom monikko, koska läpiveto) auki.

Kokeiles joskus istua autossa 30 min ilman että avaat ikkunoita (tai ilmastointia) ja laita se auto vielä aurinkoon. Voin sanoa että on kuuma. Koiraa ei ole pakko ottaa autoon mukaan jos käy kaupassa. Kotona se on viileämpi olla.

2. Viilennä koiraa. Omat koirani viilennän sellaisella ihanuudella kuin suihkepullo

Tämä kelpaa sisällä hyvin, mutta jos lähtee ulos niin otettava järeämmät keinot käyttöön. Omat villakoirat ovat haastellisia, koska niiden turkki on tehty hylkimään vettä. Siksipä kastellessa koiran joudun hieromaan vettä aluskarvojen läpi. Tärkeintä on viilentää vatsa (jonka kastelen ihan kunnolla ennen lenkkiä) ja sitten tassuja voi viilentää. Jos koira tykkää uimisesta, niin se on paras tapa saada koira märäksi.

3. Hätäapu. Jos on päässyt hätä iskemään ja koira on ylikuumennut, niin tässä apu. Kastele pyyhe märäksi ja kiedo koira siihen. Jos mahdollista, niin laita koiran pedin alle muutama kylmäkalle (ei suoraan koiraan kiinni huom). Märkä pyyhe kyllä auttaa jo etukäteen kuumilla päivillä.

Muistetaan niitä karvaisia kavereita myös helteellä. Ja omasta kokemuksesta lämpöhalvaus tulee koiralle todella salakavalasti. Omalle on tullut pari kertaa (vielä kun siihen päälle on epilepsia), ja aina on yllättänyt.

Nuuksioon

Sain pitää ihanan 3 päivän vappuloman, niin se oli hyvä päättää pieneen reippailuun perjantaina. Lähdin siskoni kanssa Nuuksioon kävelylle hänen koiransa kanssa. Lenkin piti olla noin 7 kilometriä, mutta taisimme taapertaa sellaiset 10. Syynä oli järvi, joka oli levinnyt luontopolulle, ja emme halunneet rämpiä siellä vapaaehtoisesti. Mutta suosittelen kovasti ainakin pääkaupunkiseutulaisille, ottamaan joskus päivän Nuuksiossa. Ihanaa aluetta ja todella hyviä polkuja vaeltaa.

 Siellä me rämmittiin. Oli yllättävän paljon lunta vielä metässä, mutta nopeaa nuo pois sulaa

 Aatu oli välillä vähän hepuli, mutta sen energiaa sinne lähdettiinkin kuluttamaan

Grillausta ja makkaraa. Oli muuten hyvää

 Aatu ja mua kiinnostaa

Onkos Nuuksio teille tuttu?

Loppukevennyksenä Aatu näyttää tempun

Koirut

Minulla on kaksi hauvaa. Tai tällä hetkellä ne asuu vanhemmilla, koska muutama vuosi sitten muutin omilleni ja en voinut koiria hoitaa täyspäiväisesti. Mutta siis, kaksi kääpiövillakoiraa. Ikää on kertynyt jo 15 vuotta ja se on paljon se. Olen yli puolet mun elämästä omistanut nuo kaksi karvapalloa ja ne on mulle tärkeimmät elämässä.

Hönttiäiset tuli meille talvella 1997 aikalailla yllättäen. Äidille oli tullut yksi nainen myymään yhtä koiranpentua ja keskusteluiden jälkeen päätimme ottaa. Kun kävimme hakemassa koiraa, niin joku perui oman pentunsa oston. Keskustelimme jälleen ja otimme koiralle kaveriksi siskon. Näin talouteen tuli kaksi neitiä lisää.

Villakoirat ovat todella helppoja koiria, kunhan löytyy energiaa jota käyttää niiden kanssa. Tykkäävät tempuista ja ovat todella fiksuja. Näin ensimmäiksi koiriksi ovat olleet aivan mahtavia. Varsinkin kun on ollut kaksi, niin ovat saaneet tuhlata energiaa myös toisiinsa.

Wilma oli alunperin siskoni koira, mutta kun sisko muutti pois kotoa, niin molemmat jäi minulle. Wimmu on arka, mutta tulinen paketti. Säpsähtää todella helposti ja menee piiloon, mutta sitten toisaalta on todella jääräpäinen ja ärhäkkä. Jonkun kumman syystä Wilma on myös vähintään kilon pienempi siskoaan, vaikka samanverran syövät ja liikkuvat.

Nelli on meikäläisen vauva. Iso möhkäle ja vähän hönö. Neiti on todella läheisyyden hakuinen ja rakastaa köllötellä mun vatsan päällä. Nelli arkailee enemmän vieraita koiria ja menee usein jalkojen taakse piiloon. Toisaalta rakastaa uusia ihmisiä (miehiä varsinkin) ja antaa rauhassa rapsutella.

Onkos teillä lemmikkejä? Mikä niissä on se aivan paras juttu?