Ajattelin että kunnon teologina pitäisi käydä edes kerran katsomassa Via Crucis pitkäperjantaina. Joten sain siskon matkaani ja matkaan lähdettiin. Alunperin piti kiertää koko matka, mutta sitten mieli muuttui.
Oltiin ihan innoissaan odottamassa ja koska en ollut aikasemmin ollut katsomassa, niin en tiennyt mitä odottaa. Mutta... En nyt ihan tälläistä odottanut.
Jeesus oli ihan kiva ja vakuuttava. Mutta taustalla soiva haitari, noitarumpu ja viulu oli jännittävä valinta. Myös 4 apostolia hokivat muutamaa lausetta koko ajan ensimmäiset 15 minuuttia. Tuli psykedeelinen fiilis. Naisia fariseuksina... Ei. Teologi sisälläni ei tykännyt yhtään. Nauroin kyllä surkuvakaville kohdille, koska dramaattiset rummutukset ei välillä vaan vakuuttaneet. Joten päätettiin jättää keskivaihe välistä ja suunnata suoraan kirkolle.
Vihreä valo!
Tuomiokirkko oli kaunis kuten aina. Valaistus oli hieno ja loppu oli ihan vakuuttava. Olin jopa hiljaa koko ristiinnaulitsemisen.
Ihan kiva, mutta en välttämättä lähde uudelleen katsomaan ihan huvin vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pyrin aina vastaamaan viesteihin. Rakentava palaute on kiinnostavaa.