Pyöräily on minulle se miellyttävin tapa liikkua täällä, sillä julkiset menevät miten sattuu ja matka ei ole paha todellakaan polkaista. Samoin tykkään liikkua täällä muutenkin pyörällä, sillä Espoo on musta pyöräilyn kaupunki. Olen ala-asteelta asti kulkenut koulumatkat pyörällä, kunnes koulu vaihtui yliopistoon, jolloin matka oli aika pitkä.
Pyöräillessä ehdottomasti tärkein väline on kypärä! En voi korostaa sen arvoa. Se voi tuntua tyhmältä ja turhalta, mutta mielummin lättänä tukka, kuin tuhoutuneet aivosolut. Tässä mielikuva harjoitus: Ota vesimeloni ja viskaa se asfalttiin voimalla. Katso mitä sille käy. Sitten kuvittele oma pääsi sen tilalle. Siinä siis kypärän tarkoitus. Pääsi on kuitenkin noin 5 kiloa painava, niin kun se voimalla maahan iskeytyy jälki ei tule olemaan kaunista. Varsinkin kun nykyiset kypärät on ihan siistin näköisiä.
Itsellä on käytössä vielä pyöräilyhanskat, jolla suojaan kämmeniä mahdolliselta kaatumiselta. Olen muutaman kerran ollut pyörän kanssa pitkin asfalttia, joten suojavarustukset eivät ole turhia. Kattokaa myös että nuorempi sukupolvi käyttää kypärää, vanhemmista ne nimittäin ottaa mallia.
Nyt on onneksi valoista, mutta alkukeväästä ja syksyllä on sitten taas hämärää. Silloin on hyvä muistaa näkyä pitkälle myös pyörän kanssa. Mun pyöräni on hyvin heijastettu, mutta laittelen myös jalkaan ja käsivarteen pimeällä lisäheijastimet autoja varten.
Ja sitten. Käyttäytykää pyörien kanssa fiksusti. Älkää vallatko koko tietä, vaan pysykää toisessa laidassa. Antakaa tilaa muillekin liikkua. Huomioikaa muut liikkujat ja käyttäkää sitä kelloa varoittamaan tulostanne. Kyllä itse kiitän kellon käyttäjiä, jos olen tiellä. Mielummin annan tietä, kuin kuuntelen mutinoita.
Onko teillä kesämenopelit käytössä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pyrin aina vastaamaan viesteihin. Rakentava palaute on kiinnostavaa.