Muotimaailman omituisuudet: Kortsupipo

En tiedä mikä näiden pipojen oikea nimi on, mutta mä olen oppinut termin kortsupipo. Ne tuli siinä joskus 90-luvulla muotiin ja onneksi katosivat pitkäksi aikaan. Pipoa näki sen jälkeen vaan keski-iän ylittäneillä miehillä, joista pipoa ei saanut laittaa korvien päälle. Tunnustan itse myös neljännellä luokalla tuollasta pipoa käyttäneeni ja häpeän edelleen.

Mä en ymmärrä mikä tossa pipossa oli hienoa ja en ymmärrä sitä, miksi se on tullut takas. Alien uloke takaraivossa ei ole mitenkään hieno. Sinne ei edes saa nutturaa piiloon. Baskerit, hippipipot tms, on musta aivan ihania ja OK. Mutta ei kortsupipo.

Pipon pitäisi pitää lämpö päässä, koska pään kautta haihtuu eniten lämpöä talvella. Samassa se pitää korvat lämpimänä. Mutta kortsupipo ei aina hoida tätä hommaa. Kun sen pitää korvien päällä, niin se ei kamalasti lämmitä.

Ou the 90's...

Ton kanssa näyttää juuri siltä, että on kyseessä bad hair day ja kaapissa oli vain isän vanha pipo. Sanon ei kortsupipolle ja ostan nätin hatun.

Sisustusilta

Kävin viime viikolla VVOn järjestämässä sisustusillassa.

Iltamat pidettiin kansallismuseossa mikä oli jo asiana upeaa. Tykkään todella museosta (ja museoista), joten mielellään vietti siellä muutaman tunnin. Vaikkakin oltiin alakerrassa, ja ei päässyt näkemään kuin kahvilan ja luentosalin.

Ilta alkoi kahvitarjoilulla. Tarjoilut oli ihan mukavan simppelit. Lohipiirakkaa, pullaa ja kahvia/teetä/mehua. 

Luentosali oli iso (ehkä vähän liiankin) ja pääsin aikas mukavan lähelle istumaan. Ennen iltaa ilmoittautumisessa oli ollut mahdollisuus lähettää puhujille kysymyksiä etukäteen ja niitä sitten myös käytiin läpi illan aikana.

Iltaa pitivät sisustusarkkitehti Minna Lindberg ja sisustussuunnittelija Johanna Paloviita. Hyvin asiantuntevasti ja simppelisti kävivät läpi eri asuntojen sisustusmahdollisuuksia. Ja mahtavaa oli, että myös olivat ajatelleet ettei kaikki halua laittaa omaisuutta sisustukseen. Kehoittivat miettimään ostoksia pitkään ja tehdä asuntoa pikkuhiljaa. Illan aikana tuli paljon tee-se-itse ohjeita ja enemmän suositeltiin pienillä muutoksilla tuomaan huoneisiin uutta ilmettä.

Itse pidin illasta aivan mahdottoman paljon. Ehdottomasti kannatti mennä ja kyllä mielellään menisin tuollaisiin iltamiin useamminkin. Nyt on monta ideaa omaa huonettani varten, joita lähden pikkuhiljaa toteuttamaan.

Kyyy-yylmä!

Jotenkin tuntuu että kylmät ilmat iski todella nopeasti! Oli pakko kaivaa esille nahkatakki, jossa on topattu vuori. Pitää varmaan pian ottaa käyttöön välikausitakit, koska kylmä tuuli ja sateet näyttävät tulevan yllättäen. Aamulla voi paistaa aurinko ja hetkessä sitä käveleekin vesisateessa. Laitoin varmuudeksi alle vielä 3/4 hihoilla varustetun villapaidan luennolle, koska Helsinkin ilmasto on astetta tuulisempi kuin Espoossa. Hyvin lämmitti. Farkkuihini on ilmestynyt jostain jänniä punaisia viiruja, jotka eivät lähteneet pesussa minnekään. Nyt olisi suunnitelmissa laittaa farkkuihin lisää jotain kuvioita, mutta en ole vielä jaksanut. Mennään nyt pokkana noiden epämääräisten viirujen kanssa muutama päivä.

Villapaita mummon vanha

Housut Ellos

Korut äidiltä

Sininen ranneke Traconista (ajattelin pitää niin kauan että on mennyt rikki)

Takki Pikku Pariisi

Huivi UFF

Kengät äidin vanhat

GIF

Minulta kyseltiin yhtenä päivänä että teenkö itse kaikki gif-kuvat tänne vai mitä häh? Ja jos teen itse niin miten?

Siis mikä on gif? Se on niitä jänniä kuvia jotka liikkuu kuten:

En ole tehnyt kaikkia niitä gif-kuvia mitä täältä löytyy, koska olen törkeästi googlea käyttänyt hyväkseni. Sen takia on myös vaikea löytää tekijä (itse laitan alareunaan tumblr-osoitteeni nykyään, jotta löytyy jotain kautta tekijä, kuten yläpuolella olevassa (jossa on typo)). Lahopäänä unohdan mainita jos kuvat on muualta kuin omasta kamerasta (en yritä ottaa kunniaa).

tämä ei ole minun tekemäni

Miksi gif? Miksi ei vaan kuvia? Olen jostain kumman syystä tykästynyt näihin. Jotkut vihaa näitä, koska on ärsyttäviä. Mä tykkään pienestä liikkeestä kuvassa, koska tuo lisää mielenkiintoa.

Miten näitä sitten teen, jos nyt kerran itse näitä olen tehnyt? Etsin ensin sen pätkän mistä haluan gifin tehdä ja lataan sen koneelleni. Sitten käytän niinkin hienoa ohjelmaa kuin Windows movie maker. Siitä sitten pätkäsen sen pätkän minkä haluan. Se on noin 2-5 sekunttia per kuva. Tallennan pätkän mp4 muotoon ja vaihdan ohjelmaa. Sain taisteluiden kautta ladattua GIMP-ohjelmaan GAP lisäosan, jolla voi muokata myös videoita. Siellä sitten taiteilen ja vola, minulla on gif-muotoinen kuva.

Gif-kuvan voi tehdä ihan mistä vaan videosta. Itse tein Aatun ja minun tempusta myös sellaisen. Olen kyllä vielä aika aloittelija, joten en voi mitään ihmeellisiä neuvoja antaa. Mutta yritän nyt kovasti muistaa merkinnän laittaa jos kuva ei ole minun tekemäni. Täällä ei taida olla kuin yksi gif kuva koko blogissa. Tuossa toisessa (Aika tarumaista) on sitten enemmän.

Syysmatin markkinat

Mä rakastan markkinoita. Se tunnelma on jotain aivan ihanaa ja lämmintä (useimmiten). Parhaimpia on keskiaikamarkkinat. Tänä viikonloppuna Espoon keskuksessa oli Syysmatin markkinat, joka on yksi mun lemppareista. Kävin siellä viime vuonna ja oli pakko mennä tänä vuonnakin käymään. Kävin siellä ensin lauantaina pikaisesti ja unohdin kameran kotiin. Joten oli pakko mennä sunnuntaina uudelleen kameran kanssa.

Markkina-alueella oli myös eläimiä. Lampaita, pupuja, poneja ja koiria... Harmittaa että missasin lauantaina halikoirat, koska sunnuntaina ei enää ollut berninpaimenkoiria paikalla kuin yhdellä myyjällä. Ne on ihania ja pehmosia. Koirareet oli musta ihana idea. Näytti siltä että koirat tykkäsivät työstään ja lapsetkin kyydissä.

Kojuja oli paljon ja erilaisia. Käsitöitä melkein kaikki. Rakastin vain katsella mitä olivat tehneet ja mielellään antoi rahaansa näihin kojuihin (vaikka en paljoa laittanut). Haaveilin tumpuista ja villapaidasta, mutta tumput oli vähän liian isoja tai väärän värisiä ja villapaidat hieman liian tyyriitä. Mutta kyllä haluan ostaa täksi talveksi kunnon lämpimän villapaidan jostain vielä.

Markkinat tosiaan olivat Espoon tuomiokirkon ympärillä. Tämä kirkko on yksi lemppareistani, koska se on vanha ja jotenkin tuttu espoolaiselle. Vaikka en ole uskovainen, niin kirkot on minulle aina sellaisia paikkoja joita tykkään kuvata. Aina kirkkoon astuessa tulee jotenkin ihanan rauhallinen tunnelma, koska siellä saa olla rauhassa ja vanhoissa kirkoissa voi miettiä mitä kaikkea siellä on tapahtunut. Vahingossa pääsin kuulemaan Espoon tuomionkirkon historiasta ja hämmästyin että kirkko on rakennettu jo 1400-luvulla. Eli se on ollut hetken katolinen. Katossa olevat maalaukset on ehdoton suosikkini. 

Pihalle oli laitettu jalkapuut. Hetken luulin että tyyppi oli oikea ihminen ja mietin että mahtaa olla kivat markkinat hänellä.

Mukaan kotiin lähti markkoilta hyvin huonosti soivat huilu. Jotenkin arvasin ettei taida olla hyvin toimiva, mutta on se hieno. Sitten ostin jo pitkään haaveilemani Pyhän Yrjön taulun. En usko että on oikea ikoni, koska koska ei ollut ordotoksinen kauppa mistä ostin. Mutta nyt mulla on taas yksi uusi taulu seinälleni.